Me kaikki tavoittelemme onnellisuutta. Viimeistään keski-iässä havahtuu ajattelemaan onnea ympärillään. Omille lapsilleen toivoo onnellista tulevaisuutta, lämpöä ja rakkautta. Siitä, mitä parhaimmillaan on voinut saada omilta vanhemmiltaan tai puolisoltaan, haluaisi antaa jotain myös takaisin. Kun itselle tärkeät ihmiset ikääntyvät, olisi ihanaa tuottaa heidän arkeensa pieniä ihmeitä ja onnen hetkiä. Ajatus tuntuu tärkeältä. Elämän jatkumossa onnen lähteet vaihtelevat. Onni voi syntyä yhteisestä muistosta, vaikka vanhasta valokuvasta. Se voi tulla sytytetystä kynttilästä, kävelyretkestä ulkona, musiikin kuuntelusta tai piparintuoksuisesta kodista. Parasta onnea on jaettu onni ja yhteinen kokemus. Sydämellä kohti joulua!